Alkuvuonna 1954 pidettiin suuri ulkoministerikokous Berliinissä. Osanottajat länsivaltioista ja Neuvostoliitosta tapailivat toinen toisensa hallitsemalla alueella, myös Neuvostoliitossa. Kun delegaatiot tapasivat Neuvostoliiton lähetystössä, Amerikan ulkoministeri ja muut länsimaiset kollegat katselivat ihmetellen uusia, kirkkaita lyijykyniä, joita oli jokaisen edessä. Niissä oli omituinen tehdasmerkki: Sacco-Vanzetti tehtaat. Useimmat eivät tunteneet merkin alkuperää, mutta amerikkalaisissa oli tuskin ketään, jolle tuo nimi olisi ollut tuntematon. He tiesivät tarkkaan, keitä tuo venäläinen tehdas jäljitteli ja keiden mukaan tehdas oli nimetty. Kynät olivat tietoinen temppu. Nimet Sacco ja Vanzetti veivät amerikkalaisten ajatukset mieheniän taaksepäin tapahtumaan, joka näyteltiin USA:ssa 34 vuotta aikaisemmin. Se oli laukaustenvaihto, joka kaikui yli koko maailman monta vuotta.