Kun Suomeen kantautuivat ensimmäiset uutiset Aasian luonnonkatastrofista, josta käytettiin nimitystä tsunami, niin varmasti moni kysyi mielessään: mikä ihmeen tsunami?
Olemme eläneet ja onneksi elämme vieläkin varsin kaukana niistä olosuhteista, joissa salaperäinen tsunami voi esiintyä. Tsunamin rakenne ja synty on kuitenkin varsin yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Tsunami on itse asiassa erittäin voimakas hyökyaalto. Sen syntymekanismi tässä Aasian katastrofissa tapahtui seuraavasti. Intian valtameren pohjassa, noin 250 kilometriä Sumatran saaren luoteiskärjestä etelään, on ollut pitkään kaksi mannerlaattaa pingottuneena toisiaan vasten. Muutaman sadan vuoden aikana jännitys näiden kahden laatan välillä on koko ajan kasvanut ja odottanut vain sopivaa hetkeä, jolloin se lopulta laukeaa. Tämä tapahtui joulukuun 26. päivänä kello 07.58 paikallista aikaa. Tällöin noin neljän kilometrin syvyydessä meren pohjassa toinen laatta ponnahti rajusti ylös viitisen metriä ja työnsi edeltään valtaisat vesimassat liikkeelle. Suomen pinta-alaa suuremman ylös kimmonneen laatan luotaan työntämät vesimassat laskeutuivat takaisin mereen äkkinäiseltä räjähdykseltään ja saivat aikaan valtaisan aaltoliikkeen, joka eteni laatan ponnahduspaikasta 360 astetta ympäriinsä. Jättiläisaaltojen etenemisnopeus oli aluksi 800 kilometriä tunnissa. Ovaalimaiset aallot etenivät meren pohjassa eikä niitä edes välttämättä huomannut meren pinnalla. Vasta kun aallot kohtasivat rannikon matalan veden, niiden nopeus hidastui ja ne nousivat rajulla voimalla ylös vedestä. Aallot iskeytyivät rantaan noin 170 metrin sekuntivauhdilla.