Kaunis omenapuunoksa poimitaan sulostuttamaan kreivittären hienoa linnaa. Paraatipaikallaan oksalla on aikaa ajatella, ja se ryhtyy säälimään muita vähäisempiä kukkia. Miten eriarvoinen onkaan esimerkiksi rikkaruohoksi laskettavan voikukan osa? Mutta toisaalta, kyllähän eroja pitää olla, sillä muutenhan kaikki olisivat samanarvoisia, pohtii oksa.
Auringonvalo ei näytä kuitenkaan erottelevan kukkia, vaan lämmittää ja valaisee kaikkia tasapuolisesti. Omenapuunoksa näkee ikkunasta, että pihalla leikkiville lapsillekin on iloa kaikenlaisista kukista.
Eräänä päivänä kreivitär lähestyy omenapuunoksaa käsissään jonkinlainen tarkasti varjeltu kasvi. Omenapuunoksan hämmästys on suuri, kun kukka paljastuu sitä suojaavien lehtien takaa.